Tiukkaa treenia

Nyt on pari kuukautta surffattu useampi kerta paivassa, ja kehitysta on taas tapahtunut. Kaannokset sujuvat entista napakammin ja nopeutta on tullut merkittavasti lisaa. Aallon lukeminen on parantunut ja tuubejakin tuli Chacahuassa muutamia. Myos ylikunto on talla hetkella melkoinen, sydan hakkaa oisin, uni ei tule, on jatkuva nalka, ja kaikki paikat ovat kipeana. On siis hyva myyda laudat pois ja jatkaa matkaa kohti uusia kuvioita. Harmillisesti (ja tyypillisesti) mitaan kuvia paremmista aalloista ei tullut otettua, koska kukaan ei koskaan malttanut jaada kameran kanssa rannalle.

Surffin lisaksi olemme Teemun kanssa treenanneet luontokuvaamista. Muutamassa viikossa tuli opittua ainakin se, etta keinuvasta, kanootin levyisesta veneesta ei saa vakaata ja hyvaa lahikuvaa. Ainakaan videolle. Onneksi mangroverameella on sen verran matalaa, etta kuvata voi muullakin tavalla. Parhaimmaksi tavaksi osoittautui rypea kaulaa myoten vedessa, hiipia rauhallisesti kohti kuvauskohdetta, upottaa jalusta pohjamutaan ja kuvata. Varsin rasittavaa, mutta myos hyvin palkitsevaa. Saimme tallennettua hienoa videomateriaalia monista linnuista, kuten haikaroista, pelikaaneista, kuningaskalastajista ja korppikotkista, seka muista otuksista.

Yritimme myos kalastaa jonkun verran, mutta surkeilla loytovehkeilla ei kummosempia saaliita tullut. Onneksi muut, paremmin kalastukseen paneutuneet ystavamme saivat hienoja saaliita, ja saimme ottaa osaa kalafiestoihin. Muun muassa paikalle piipahtanut Jukka Rapo suomesta kavi pikaisesti harppuunan kanssa vapaasukeltelemassa, ja tuloksena oli viisi kalaa, yhteensa 19 kiloa. Siina riitti ruokaa puolelle kylaa.

Taytyy sanoa, etta loppuelama Chacahuassa surffaten, kuvaten ja kalastaen vaikuttaa erittain kiinnostavalta vaihtoehdolta, ei meinaan paljoa Babylonin huolet siella paina.