Koira ilman kirppuja ei ole koira

Edellisen asuinpaikan koiruus vei miun sydämen. Vastuusta vapautettu vahti Simba on saavuttanut, täällä harvinaisen, kolmentoista vuoden iän. Kulmakunnan kingi, joskus aikoinaan, näyttää varsin hurjalta. Reviiritaistot ovat jättäneet jälkensä. Korvat riekaleina, osittain kapi-karvaton, hampaita suussa on kaksi ja nekin juureen asti kuluneet. Monesti Simba on syönyt rannalta leipäpalassa rotanmyrkkyä ja kerran latkinut kitaansa pari päivää seisseen kloorisen pyykkiveden. Varsinainen sissi. Isäntä oli jo meinannut päästää pojan päiviltään kun ei enää miellyttänyt esteettistä silmää, mutta onneksi Richard Irlantilainen
oli puhuttanut miehen perumaan aikeensa. Simban ruokavaliokin on jotain ihan muuta kuin hienostopuudelin täyslihapurkit tai peruskoiran papanat. Ämpäriin menee kaikki ihmiselle kelpaamaton mössö. Herkulliset kalanperkeetkin menevät parempiin, hampaallisiin suihin. Voi Simbaa, uskolliselle toivoisi ansaitsemansa kohtelun. Jaoin mielelläni palan annoksistani Simban kanssa.
Ruotsalaiset pojat, Fredrik ja Rikhard, kertoivat, että heidän tullessaan saarelle koiran olematon turkki kuhisi elämää ja antoivat hälle kuhinankarkoituslääkettä. Taitaa olla poikien jokavuotinen perinne. Nyt Simba voi hyvin, vaikka kutka näyttää olevan edelleen osa vanhuksen arkea. Ei kai koira kirpuistaan koskaan pääse.