Aikoinaan saarelle tuodut hevoset haahuilevat saarella vapaina, toimettomina. Kai niilla joku omistajakin on. Päivisin ne pysyvät piilossa palmupuiden varjossa, mutta öisin voi herätä hirnuntaan ikkunan alla. Silloin hiippailen ulos tihrustamaan hiekalla vaappuvia varjoja unisilla silmilläni. Yön hämärässä hevoset valtaavat kylän raitit etsien vettä, syöden kyläläisten kasvit ja palmunlehväkatot. Nuo jalot, kaunissilmäiset, hyödyttömät otukset, yön tuholaiset, aiheuttavat kyläläisille mielipahaa.
Myös Pablitolle, hymyilevälle lempeälle miehelle. Mies, jonka ikää on vaikea arvata, elää pienessä bambumajassa laguunin äärellä koiraystävänsä Chiquis Dos: in kanssa. Otuksen oli jättänyt Pablitolle eräs rouva joka oli huomannut näiden kahden välisen ystävyyden, Kun Pablito kutsuu, pötkylä menee ihan pähkinöiksi. Ensimmäisen Chiquisin (Unon) oli joku viheliäinen turisti vienyt mukanaan. Tuo kahdeksanvuotiaaksi vaatteitta elänyt mies arvostaa luontoa kaikessa kokonaisuudessaan ja elää sen kanssa välittömässä vuorovaikutuksessa. Hän kalastaa verkolla, siimalla ja sukeltaessaan koukulla. Veneellään, johon hän on joskus saanut moottorin eräältä (toiselta) kuvausryhmältä, hän vie saarella vierailijoita puikkelehtimaan mangrovemetsien kapeissa tunneleissa, ihmetelemään erilaisten lintujen paljoutta tai kellumaan yöllä keskelle laguunia bioluminanssin tähtimereen kirkasta tähtitaivasta katselemaan. Vapaa-ajallaan hän surffailee Chacahuan ihanassa pyöreässä aallossa.
Maailmalla pikaisesti pyrähdettyään, kotisaarelle palattuaan, Pablito on todennut oman kotiseudun parhaaksi paikaksi maailmassa, eikä enää saarelta juurikaan poistu. Paljon ei hän reissustaan puhunut mutta kun kysyin mitä hän Lontoossa teki, hän vastasi nauraen että yhden tyttären!
Myös Pablitolle, hymyilevälle lempeälle miehelle. Mies, jonka ikää on vaikea arvata, elää pienessä bambumajassa laguunin äärellä koiraystävänsä Chiquis Dos: in kanssa. Otuksen oli jättänyt Pablitolle eräs rouva joka oli huomannut näiden kahden välisen ystävyyden, Kun Pablito kutsuu, pötkylä menee ihan pähkinöiksi. Ensimmäisen Chiquisin (Unon) oli joku viheliäinen turisti vienyt mukanaan. Tuo kahdeksanvuotiaaksi vaatteitta elänyt mies arvostaa luontoa kaikessa kokonaisuudessaan ja elää sen kanssa välittömässä vuorovaikutuksessa. Hän kalastaa verkolla, siimalla ja sukeltaessaan koukulla. Veneellään, johon hän on joskus saanut moottorin eräältä (toiselta) kuvausryhmältä, hän vie saarella vierailijoita puikkelehtimaan mangrovemetsien kapeissa tunneleissa, ihmetelemään erilaisten lintujen paljoutta tai kellumaan yöllä keskelle laguunia bioluminanssin tähtimereen kirkasta tähtitaivasta katselemaan. Vapaa-ajallaan hän surffailee Chacahuan ihanassa pyöreässä aallossa.
Maailmalla pikaisesti pyrähdettyään, kotisaarelle palattuaan, Pablito on todennut oman kotiseudun parhaaksi paikaksi maailmassa, eikä enää saarelta juurikaan poistu. Paljon ei hän reissustaan puhunut mutta kun kysyin mitä hän Lontoossa teki, hän vastasi nauraen että yhden tyttären!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti