Tuxtla Gutierrez - Boca del Cielo

Tuxtla Gutierrez oli kaupunki, ei juuri kehuttavaa tahi haukuttavaa. Moderni kaupunki jossa kohteenamme oli lahinna Zoo. Pojat taisivat saada sielta jonkun verran materiaalia, vajaalla kalustolla. Hostelli oli kolkko ja sieluton. Teemu ja Jonna lahti parin paivan jalkeen kohti San Cristobalia. Me jaatiin, elama oli odotusta, ja postissa vierailua. Homman nimihan oli se etta kamerat lahetettiin Chian kautta Jenkkeihin huoltoon. Tommin kameran aukon saadin oli jumissa ja mun kameran zoomi piti arveluttavaa aanta. Seurausta biitsielosta. Parin paivan jalkeen elo kaupungissa rupesi ahdistamaan ja otettiin bussi takaisin Tyynen rannikolle. Tonalassa bussista vaihto collectivoon joka kiikutti meidat Puerto Angeliin. Paikka eli paasiaisviikon ruuhkan jalkeista elamaansa. Valtavat ravintolat, joita ranta oli pullollaan, ammottivat tyhjyyttaan. Kylan raitti oli loppumaton. Olo oli vahan polo, vaikkakin tyytyvainen etta kaupunki oli jaanyt taa. Maksimoitiin kurjuus ja otettiin ehka ankein huone mika loytyi. Kummallista mutta molemmista se tuntui sopivimmalta ja oltiin siihen tyytyvaisia. Ranta oli taynna roskia, kaikki oli vahan kuin festareiden jaljilta eika edes vesi houkutellut uimaan. Ruoka oli kylla hyvaa ja corona maistui. Seuraavana paivana paatettiin kuitenkin etta paikanvaihto olisi kohdallaan. Mentiin kylan ainoaan risteykseen odottelemaan taksia. Paikalle osuikin sopivasti paikallinen pariskunta jolla oli sama suunta ja paastiin heidan tilaamaansa taksiin. Uusi suunta oli Boca del Cielo, Taivaan suu. Pakollisen venevaannon jalkeen oltiin laguunin toisella puolella saarella. Se oli vahan kuin Chacahua mutta suuremmassa mittakaavassa. Saari oli niin kapea etta jokaisella ravintolalla /cabañalla oli nakyma seka laguunille ja merelle. Valittiin Ivana, siistein. Meilla oli mukava bambucabaña ja Marta-tati teki herkullista voissa paistettua kalaa. Siella voli ihan hyva olo! Haahuiltiin pari paivaa rantoja pitkin ja loysin maailman hienoimman aarteen ikina. Se oli koralli jonka hiekka oli hionut sileaksi mutta jattanyt silti molemminpuoliset kauniit kukkakuviot koskemattomiksi. Se oli niin hieno etta jopa yolla herasin sita ihailemaan. Iso itku paasi kun viikkoa myohemmin loysin sen pirstaleina. Polte oli silti varpaissa ja kahden yon jalkeen otettiin taas kyyti mantereelle. Soitettiin paikallisesta kylapuhelimesta postiin kysyaksemme pakettia. Postin tati kertoi etta pakettia ei ollut tullut mutta ilmoitus tullin huostaanotosta ja etta lahestys vaatisi lisaselvitysta. Takaisin Tuxtlaan siis. Postitati luovutti kirjeen ja siita seurasi puhelinsoittoja ja skannausta ja paljon saatoa. Lohdutukseksemme paineltiin italialaiseen ravintolaan, tilattiin pullo hyvaa punaviinia ja iso juustolautanen. Jos ei muuta niin ainakin herkuteltiin. Oli brieta, roquefortia, vuohenjuustoa ihanilla hoysteilla. Makumatka Eurooppaan. Nam!