Tulivuorireissulla tavattii Brad. Seuraavana paivana tavattiin sama herra sattumalta kun tupsahti ulos putiikista kesken meidan paivakavelyn. Yksissa tuumin jatkettii kirjakauppojen koluamista ja kahvittelua Rainbow Caféssa. Brad, the backdoor man, onnistui yhden paivan aikaa sulkemaan itsensa seka auton etta kotinsa ulkopuolelle. Molemmilla kerroilla oli kuitenkin hyva tuuri kun oli unohtanut joko takakontin tai terassin oven auki. Siina sitten katseltiin kun konysi takakontin tai katon kautta takaisin sisalle avaimia hakemaan. Vahan siina hihitytti. Illalla lahdettiin illallis-excursiolle Earth Lodgeen, Atiguan ulkopuolelle, ylos vuorille. Autolla joka Brad oli saanut appivanhemmiltaan kayttoon, siina uskossa etta se oli rama. Iha hyvi se kulki, kaynnistaminen tosin kesti noin viisi minuuttia, mutta mihinkas meilla kiire olisi ollut. Tie ylos oli jyrkka ja kuoppainen. Siina vaiheessa missa tie oli osittain sortunut ja kaantyi alarinteeseen tiesimme etta olimme ajaneet jo ohi. Uparit ja uusi yritys. Loytyihan se oikeakin tie. Viimeiset parisataa metria kaveltiin pienta pimeaa polkua. Perilla odotti mukavan nakoinen tupa ja pihapiiri. Majoitusmahdollisuuksia mokeista puumajoihin ja telttailuun. Varsin ekomenoa hulppeissa maisemissa. Muutama kumma valokuva oisesta maisemasta ohessa. Illallistakin saatiin vaikka ei oltu ilmoitettu tulostamme, ja se oli erittain maukasta. Parin olusen jalkeen laskeuduttiin jarrut savuten alas Antiguaa ja piipahdettiin viela Cafe No Sé:ssa, taideporukan kantapaikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti