Maailman isoimpia pickuppeja

On uskomaton autoilukulttuuri taalla. Jengilla on tajuttoman kokoisia V8 pickuppeja ja joka paikkaan mennaan autolla. Oikeastaan ilman autoa ei paase mihinkaan. Ei ole yhdyskuntasuunnittelu kovinkaan kestavalla pohjalla. Lohduttavaa on, etta hybridiautoja on tosi paljon liikenteessa myos. Tanne Solana Beachille kun oltiin tulossa osuttiin tietenkin iltapaivaruuhkan aikaan Los Angelesin lapi kulkevalle motarille. Parhaimmillaan kaksitoista kaistaa liikkumattomana. Suunnilleen niilla paikkeilla kun oltiin istuttu ruuhkassa pari tuntia, kiinnitettiin huomiota kaistaan jossa autot paineli ihan mukavaa vauhtia eteenpain. Tuumattiin etta Carpools only tarkoitaa jotain erikoisryhmaa jotka ovat oikeutettuja kayttamaan kyseista kaistaa. Ihmeteltyamme siina aikamme jossain luki etta jos on kaksi tai useampi henkilo autossa niin voi ajella sita linjaa. Hymy ja kurvaus, ja matka jatkui taas sujuvasti. Hyva etta kimppakyydeille annetaan etuoikeuksia. Hullua oli kuitenkin huomata ja tajuta etta ne KAIKKI muut niilla kaikilla kymmenella kaistailla ajelivat niilla valtavilla autoillaan ihan yksikseen.    

Koti ja keittio. Aamupalalla Ojai-laakson maisemissa.

Merinorsuja Big Surin rannikolla.

Pelikaani poseeraa.

Jouluvalot jenkkityyliin Santa Cruzissa. Talo heratti huomion jo paivanvalossa, pakkohan se oli kayda iltasella kuvaamassa. 

Turrena Golden Gatella.

Merileijonat elelevat San Franciscossa ihmisen kanssa sovussa.

Uusi kamera alkaa jo tuntua tutulta. Nyt tarvitaan vaan kymmenia tunteja harjoitusta

Ollin ja Rosan luona asusteltiin New Yorkissa. Kiitos viimeisesta!

Chian ja Paten luona

Nyt ollaan Solana Beachilla lahella San Diegoa Chian ja Pat Duffyn kampilla. Yllattavan kivalta tuntui paasta suihkuun ja nukkua lampimissa sisatiloissa. Ei tarvii kauaa asua pikkuauton peraluukussa sateessa, kun rupeaa jo arvostamaan elaman pienia yleellisyyksia. 

Eilen kaytiin kuunteleen tiukka kantrikeikka paikallisella klubilla. Siella soitti Paten frendit Teksasista eli The Mother Truckers ja toisena esiintyjana Mike Ness. The Mother Truckersin saundi oli rautaisen rokkaavaa, Mike Ness sen sijaan oli aika iisia ja perinteista renkutusta.

Patella on taalla surffikamat, joten meikalainenkin paasee pitkasta aikaa veteen. Onpa noita aaltoja tullut jo kuolattuakin, mutta ilman kamoja ei ole ollut veteen asiaa. Nyt vain ootellaan sateiden ja tuulien loppumista etta paasee harrastamaan. Seuraavaks sitten suunnataan Joshua Treehen kiipeilemaan. Nyt kuitenkin relataan mukavassa seurassa jokunen paiva. jee jee!

Fillarilla haltuun..

otettiin San Francisco. Turistirysat tarjosivat natteja tusinatsygia mutta me napattiinkin homeiselta hopottavalta hipilta kitisevat kasaankorjatut semiromut, halvalla. Enemman meian tyyliin. Niilla sitten pisteltiin makea ylos ja alas. Ja niita riitti! Kymmenessa tunnissa ennattaa jo nahda paljon! Sen jalkeen olikin jo niin sippi etta uni maistui. Lindseykin oli sen verran kiireinen etta ei enaa keritty nahda. San Franciscon meininki tuntui rauhallisemmalta kuin Nykin, missa kaikilla oli hirmuinen kiire.
Isot kaupungit alkoivat kuitenkin jo ahdistamaan, niinpa vuokrattiin auto ja lahdettiin kohti etelaa. Myrskykin oli tulossa. Ensimmainen etappi oli Santa Cruz. Taytyihan siella kayda, kun paikan nimen on oppinut jo ihan juniorina skeittimenosta. Kiva ja kompakti pikkukaupunki, hengattiin pari paivaa. Siella haukkuivat merileijonat ja oisin kuului konoottien ulvontaa. Surffi ei ollut kummoista, joten jatettiin laudat vuokraamatta. Nyt alkoi myos ankara sniiduttaminen. Santa Cruzista eteenpain ei enaa olla asuttu hostelleissa, vaan oman vuokra-auton takakontissa. Sinne mahtuu juuri ja juuri suorana nukkumaan. Ripustettiin myos joulupallo peiliin ja heti tuli kotoisa olo. Vahan nuo poliisit vaijyvat kaikilla siisteilla nukkumamestoilla kun ei niissa saisi majoittua mutta aina ollaan sopiva jemma loydetty.
Nyt ollaan Santa Barbarassa, taakse jaivat Big Surin jylhat rantatiet ja uskomattoman hienot maisemat. Aamulla saatiin kuvattua merinorsujen temmellysta. Teki hyvaa harjoitella uuden kameran kayttoa. Iitu naki myos selallaan uiskentelevan merimajavan. Paljon tuntuu olevan elukoita Californian rannoilla. Laitetaan kuvia heti kun loydetaan kone, johon saa kameran kiinni. Palaillaan...

Euroopasta itarannikon kautta lanteen...

Vatsat pulleina lahdettiin Roomasta kohti New Yorkia. Lentokentalla USA:n virkailija oli eri mielta paasysta uudelle mantereelle koska meilla ei ollut lentoa pois maasta. Supervisorilta piti ihan kayda tarkistamassa etta Guatemala tosiaan on vali-amerikassa.
Asusteltiin New Yorkissa ihanien mussukoiden, Ollin ja Rosan luona. Vahan hipattiin, paljon kaveltiin. Tehtiin kameraostoksia ja nahtiin pakollisia juttuja. Kaupunki on hurmaava ja siella olisi viihtynyt pidempaankin mutta kukkaro tuumasi toista. Pitkaa tikkua vedettiin siita milla matka taittuisi kohti lansirannikkoa ja paadyttiin lentamaan San Franciscoon. Vahan pikaisella varoitusajalla paastiin Tommin Uuden-Seelannin reissuheilan Lindseyn vanhempien luokse yoksi Alamedaan. Siella odotti lammin vastaanotto. Talo oli ihana, rannalla terassi veden paalla ja kaunis vuoden -39 kuunari juhlavalaistuksessa parkeerattuna terassin eteen. Aamulla Lindsey lahti toihin ja vanhemmat kavelyttivat meidat aamupalalle laheiseen kuppilaan. Sen jalkeen antoivat kyydin kaupunkiin tahan Fort Masonin hostelliin josta nyt kirjoittelen. Taidetaan tasta lahtea ulos auringonpaisteeseen pyorailemaan ja harjoittelemaan kuvausta uusilla vehkeilla :) ! Halit, i

Vatikaanin kulmalla

Onhan Roomassa paljon historiaa ja nàhtàvàà! Rakastan kuitenkin eniten pikkuisia kujia kahviloineen, ihmisineen ja pikkuputiikkeineen. Erààltà kujalta lòytyi nàmà virkatut korkokengàt, myyh, miten suloista!

Seuraavaksi tiedossa syòpòttelyà Roomassa

Pààstiin perille ja majoituttiin vàhàn ràhjàiseen starlight hostelliin. Nyt pitàà saada hyvàà kahvia ja Italialaisia herkkuja! Roomassa on mukavan làmmintà ja aurinkoista verrattuna suomen koleuteen. Nam.

Kahden tunnin päästä pitäisi herätä...

ja tyttö vaan kukkuu ja daattaa! Koti jäi tyhjänä hohtamaan puhtauttaan. Tuli niin siistiä että teki melkein jäädä. No, ei ehkä sittenkään. Juoksujen, pakkailujen, säätöjen ja heiheiden jälkeen sain vielä löylytellä viimeiset rauhalliset saunat maman ihanassa uudessa kaupunkisaunassa ja syödä palasen sitä sinistä, ettei pääsisi unohtamaan. :)

mitähän ottaisi mukaan

Harmillista kun Jenkkeihin ei voi mennä omalla pakulla, kun tekisi mieli ottaa mukaan kiipeilykamat, laskukamat, eräilykamat ja surffikamat. Jostain täytyy varmaan karsia, kaikkien releiden pitäisi kuitenkin mahtua rinkkaan. No, onhan tässä vielä huominen päivä aikaa vaiheilla.